Menneen miehen paluu

091_jii-2193

J. Karjalainen julkaisi edellisen edes osittain perinteisellä rock-bändillä tehdyn levyn vuonna 2002. Levyn nimi oli Valtatie, kuten ehkä muistatte. Siinä kohtaa oli risteys. Yksi tie oli toistaiseksi kuljettu ja toinen vei kartan valkoisiin osiin.

Tämä ei ollut se myyttinen risteys, jossa vanha vihtahousu ehdottaa vaihtokauppaa, vaan se johon moni taiteilija jossain vaiheessa saapuu. Kun yksi tekemisen tapa on kaluttu, yksi mutkitteleva viiva kartalla käyty loppuun, täytyy tutkia niitä käymättömiä reittejä. Kevyen musiikin mytologiassa tätä kutsutaan taiteelliseksi vapaudeksi.

Odysseukselta kesti 10 vuotta palata kotiin Troijan sodasta, vaimonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo. 10 vuoden ja lukemattomien vaarojen läpi hänet kantoi miehistönsä, eräänlainen perhe sekin. Matkalla Odysseus ja hänen miehensä kohtasivat kykloopin eli yksisilmäisen jättiläisen, seireenejä, velhottaria, mutta päätyivät takaisin kotiin Ithakan saarelle.

Valtatien risteys vei J. Karjalaisen amerikansuomalaisille laulumaille ja se matka kesti 10 vuotta. Hiski Salomaa ei ollut yksisilmäinen, mutta kelpaa jättiläiseksi. Michiganissa syntynyt ja Floridassa kuollut Viola Turpeinen olkoon seireeni ja Jenny ’Jingo’ Viitala tarinan velhotar. Vaikka jokaisessa vastaan tulleessa hahmossa oli seikkailun siemen, varsinaista vaaraa ei koskaan ollut. Ei niin kuin Odysseuksen tapauksessa.

Reissu alkoi banjolla ja laululla, pian joukkoon liittyi miehistöksi Veli-Matti Järvenpään haitari ja trilogian kolmannen levyn myötä Tommi Vikstenin kitara ja Mitja Tuuralan basso.

Tunnen ihmisiä joille Karjalaisen banjosta alkanut kausi oli mieluisa, mutta jotka eivät koskaan olleet välittäneet ennen Lännen-Jukan esiinmarssia syntyneestä musiikista. He aistivat paluuta entiseen jo trilogian kolmannen levyn, Polkabilly Rebelsin tunnelmassa.

10 vuoden kiertelyn jälkeen myös J. Karjalainen oli valmis palaamaan omaan Ithakaansa.

Kiertotien kautta oli löytynyt uusi tapa tehdä lauluja ja kertoa tarinoita. Siitä lisää myöhemmin.

Ja perillä odotti vanha perhe, ystävät joista joidenkin kanssa näitä hommia on tehty 1980-luvun alusta lähtien. Heistä lisää myöhemmin.

Tapasin Jukan ensi kertaa VR:n Makasiineilla 8-ja-risat vuotta sitten, Haaviston Jannen synttäreillä. Näiden vuosien varrella olemme jutelleet kaikesta taivaan alla, mutta ehkä enimmäkseen luovan työn tekemisestä. Myös tämän nyt kevään aikana omille siivilleen nouseva projekti on kummitellut keskusteluissamme jo usean vuoden ajan. Seuraavien kuukausien aikana pureudumme tällä sivulla siihen miten nämä uudet tarinat saatiin ilmoille ja tutustumme porukkaan, perheeseen, joka teki sen mahdolliseksi.

Mennyt mies tekee paluun.

Barcelonassa, 29.12.2012

Arttu Tolonen