Uuden-Englannin nahkamies

The Old Leatherman.

Mennyt mies-sinkun jalkauduttua maailmaan  sen kohdalla on ylivoimaisesti eniten tartuttu kappaleen alun tekstiin:

Mä olen mystinen hopeinen diskomies
Mä olen kieltään lipova liskomies
Mä olen Uuden-Englannin nahkamies
aina ilosta syntyvä uudestaan

Kaksi ensimmäistä hahmoa ovat kaikille tuttuja pop-arkkityyppejä.

Diskomies näyttäytyy nykyään enemmän pilkattuna, kuten The Simpsonsin Disco Stu, mutta 35 vuotta sitten hänkin oli pahennusta herättävä vapauden symboli. Suomessa ei tosin taidettu ihan Studio 54-tasolle päästä vaan diskon ekosysteemiin tutustuttiin Hittimittarin pisteidenjaon yhteydessä, mutta maan alla oli kuhinaa.

Liskomies on ikivanhaa perua, mutta lienee saavuttanut nykyisen asemansa rockissa kiitos Jim Morrisonin Lizard King-juttujen. Mytologiassa lisko viittaa usein pahuuteen ja on rinnastettavissa Eedenissä kolttosiaan tehneeseen käärmeseen. Eli kaksijakoinen hahmo; turmeluksen airut, mutta myös tiedon tai tietoisuuden tuoja.

Jokainen voi valita puolensa.

Näiden perään Uuden-Englannin nahkamies voi tuntua yhtälailla myyttiseltä hahmolta. Kyseessä on todellinen hahmo, joka tunnettiin nimellä New England Leather Man. Hän oli koditon mies, joka vaelsi 365 mailin pituista reittiä Connecticut- ja Hudson- jokien väliin jäävällä alueella, asuen matkan varrella sijaitsevissa luolissa. Hän kiersi reittinsä 10 mailin päivävauhtia, säännöllisesti.

leatherman_map

Tarinan mukaan hänet on haudattu Jules Bourglayn nimellä ja vuosikausia ajateltiin, että kyseessä on firmansa menettänyt nahkayrittäjä, joka jäi maailmanmarkkinahinnan romahduksen uhriksi. Vai oliko henkisen romahduksen syynä rakkaus Margaret Laroniin? Tarinan mukaan alueen asukkaat ruokkivat miestä tarpeen mukaan. Lisää tietoa pitkään vallallaan olleista myyteistä löytyy yllä olevan kartankin tarjonneelta Ghost Village -sivustolta.

Nahkamies oli oman aikansa julkkis. Lehdet seurasivat hänen vaellustaan vuodesta toiseen.

Parikymmentä vuotta vanhaan  nahkamieheen liittyvää faktaa ja fiktiota tutkinut Dan DeLuca taas kyseenalaistaa suurimman osan tällä hetkellä yleisesti hyväksyttyjä faktoja:

  1. Nahkamies ei ollut Jules Bourglay. Jules Bourglay, kuten niin monet 1800-luvun amerikkalaiset myytit on aika pitkälle jonkun sanomalehtimiehen mielikuvituksen tuote.
  2. Hän ei kiertänyt reittiään 30 vuoden ajan. Hän ilmestyi alueelle vuonna 1883 ja kuoli 20.3.1889.
  3. Hän vastasi englantia puhuville muristen ja muuten äännellen, mutta ranskaa puhuville hän vastasi sujuvasti puhuen.
  4. Hän ei kerjännyt ruokaa vaan ylläpiti useita puutarhoja alueella ja tunsi intiaanien tapoja, eli pystyi helposti ruokkimaan itsensä. Todennäköisesti hän siis osasi metsästää. Alueen asukkailta hän otti vastaan sen mitä tarjottiin vapaasti.
  5. Hän ei ollut mielenvikainen, mutta kärsi mahdollisesti pakkohäiriöstä.

DeLucan teorian mukaan nahkamies kiersi Uuden-Englannin aluetta ja Kanadaakin laajalti ennen asettumistaan vakituiselle reitilleen viimeisten elinvuosiensa ajaksi. DeLuca on kirjoittanut miehestä jo yhden kirjan ja toinen on ilmeisesti työn alla. Keeping the legend alive, hän toistaa haastattelusta toiseen. Kirjan työnimi on 1889-1937: The Legend Continues.

Oli miten oli, nahkamies oli varmasti erikoislaatuinen hahmo. Hänen persoonassaan oli jotain joka jaksaa yli sadan vuodenkin päästä kiinnostaa ihmisiä, sekä sillä seudulla jossa hän vaelsi että tuhansien mailien päässä kylmässä Suomessa. Ja ehkä me tarvitsemme hänenlaisiaan tänäkin päivänä.

Helsingissä, 9.1.2013

Arttu Tolonen