Meripihkahuoneessa vuodesta 1701

Bernsteinzimmer02

Meripihkahuoneen vuonna 2003 palajstettu kopio Katariinan palatsissa

Meripihkaa on 20-100 miljoonaa vuotta sitten kasvaneiden havupuiden kivettynyttä pihkaa ja arvostettu sekä koruna että lääkkeenä j apahan silmän torjuntavälineenä neoliittiseltä kaudelta lähtien. Erityisen runsaasti sitä löytyy Liettuan ja Kaliningradin alueiden rannoilta, jonne se huuhtoutuu Itämeren myrskytessä.

Se on lumonnut hallitsijoita tsaareista führeriin.

antinio_perkunas_

Ukkosenjumala Perkunas

Liettualaisten myyttien mukaan veden alla asui kuningatar Jurate, valtavassa meripihkapalatsissa. Rannalle huuhtoutuneet kappaleet olivat palatsin palasia. Sen hajotti ukkosenjumala Perkunas saatuaan selville, että Juratella oli suhde kuolevaisen kalastajan kanssa.

Nämä rannalle huuhtoutuneet palaset tekivät balteista rikkaita. Muinaiset kreikkalaiset yhdistivät sen aurinkojumala Heliokseen ja vaihtoivat meripihkaa metalleihin ja valmistamiinsa pronssiesineisiin.

Ehkä liettualainen lauluntekijä ei laula pellosta löytyneistä keihäänkärjistä vaan myrskyn rannalle huuhtomista meripihkapaloista.

Meripihkahuoneen kokoaminen aloitettiin vuonna 1701 Preussin kuningas Frederik I:stä varten. Huone oli alunperin tarkoitus asentaa Preussin ensimmäisen kuninkaan Charlottenburgin palatsiin, mutta se päädyttiin rakentamaan Frederikin kaupunkipalatsiin Berliinissä. Siellä siihen ihastui Pietari Suuri. Frederik lahjoitti huoneen Pietarille vuonna 1716 sinetöidäkseen Preussin ja Venäjän liiton Ruotsia vastaan.

Huoneen meripihkapaneelit asennettiin Katariinan palatsiin Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Työ vaati yli 6 tonnia meripihkaa ja valmistui lopullisesti vuonna 1755. Huonetta restauroitiin vuonna 1830. Seuraavat sata vuotta ja risatpihka keräsi kaikessa rauhassa itseensä maailman valoa.

2. maailmansodan myllerryksessä

Alfred Rohde

Alfred Rohde

Natsien Operaatio Barbarossan vyöryessä itään huomattiin ettei huoneen meripihkapaneeleita voitu purkaa tarpeeksi nopeasti, joten huone tapetoitiin näyttämään tavalliselta. Yritys piilottaa huonetta, joka tunnettiin maailman kahdeksantena ihmeenä oli tuomittu epäonnistumaan. Natsit löysivät huoneen ja purkivat sen 36 tunnissa. Meripihkahuone laivattiin laatikoissa takaisin Königsbergiin (nyk. Kaliningrad).

13.11.1941 Königsnerger Allgemeine Zeitung –lehti raportoi, että osa meripihkahuonetta oli näytteillä kaupungin linnassa. Joidenkin lähteiden mukaan se oli yksi natsi-Saksan suosituimpia museonähtävyyksiä. Königsbergin museon johtajalle Alfred Rohdelle meripihka ja meripihkahuone olivat pitkäaikaisia pakkomielteitä. Hän saattoi istua linnassa esillä olevassa huoneen osassa tuntikausia.

21. ja 241.1945 annetut määräykset sallivat aloittaa aarteiden evakuoinnin Königsbergiä lähestyvän neuvostoarmeijan tieltä.

Sodan loputtua, ajasta ikuisuuteen

Tässä kohtaa meripihkahuone muuttuu myytiksi.

Wilhelm Gustloff Danzigissa

Wilhelm Gustloff Danzigissa

Silminnäkijöiden mukaan Pietarista tuodut laatikot olisi lastattu junaan ja edelleen Wilhelm Gustloff –laivaan, joka lähti Gotenhafenista (nyk. Gdynia) 30.1.1945. neuvostoliittolainen sukellusvene upotti laivan. Samoihin aikoihin Britannian Royal Air Force pommitti Königsbergiä raskaasti ja vallattuaan kaupungin 9.4.1945 neuvostoarmeija tuikkasi linnan tuleen.

Huone on siis saattanut tuhoutua myös tulen ja pommien ansiosta. Luotettavaa tietoa sen liikkeistä vuonna 1945 ei ole.

Kun muut saksalaiset jättivät Königsbergin neuvostoarmeijan lähestyessä, Rohden pariskunta jäi kaupunkiin ja neuvostotiedustelun vangiksi. Mitään ei kuitenkaan saatu selville, sillä eräänä aamuna Rohdet eivät saapuneet kuulusteluihin. Tiedustelupalvelulle sanottiin heidän kuolleen Königsbergissä silloin raivonneeseen pilkkukuumeeseen, mutta ruumitta ei koskaan löydetty. Eikä kuolintodistuksen allekirjoittanutta lääkäriä.

Meripihkahuoneen jäljet katkesivat.

Kenraali Gusev

Se oikea kenraali Gusev?

Palamisen tai hukkumisen lisäksi meripihkahuoneen myöhemmistä vaiheista on olemassa toinen toistaan villimpiä teorioita. Yhden mukaan se olisi koottu uudessa paikassa ja Hitlerin ruumis haudattu sinne polttamisen sijaan. Toiset väittävät sen olevan milloin hämäräperäisen taidekauppiaan tai entisten natsien tai neuvostoarmeijan isokenkäisten hallussa. Sen on kerrottu lepäävän haudattuna Berliinin eteläpuolella sijaitsevassa hopeakaivoksessa tai sukellusveneessä, johon tankattiin tarkoituksella liian vähän polttoainetta. Mutta millä kabaalilla on veneen koordinaatit?

Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin arkistoista löytyi 180.000 sivua meripihkahuoneeseen liittyvää materiaalia.

Asiaan kuuluu, että meripihkahuoneen kohtaloa tutkineille on usein käynyt kaltoin. Neuvostoliiton tiedustelun kenraali Gusev, mahdollisesti NKVD:n Fedor Ivanovits, saattoi kuolla hämärissä olosuhteissa puhuttuaan meripihkahuoneesta lehtimiehelle. On mahdoolista, että näin kävi vuonna 1955. Neuvostoliittolaisista tiedustelu-upseereista ei ole helppo löytää tarkkaa tietoa. Tällä tapauksella ei todennäköisesti ole mitään tekemistä joulukuussa 1992 auto-onnettomuudessa kuolleeseen GRU:n kenraali Guseviin, joka liittyi Turkissa kuolleeseen Ivanonviin. Ei sitä koskaan tiedä.

On puhuttu meripihkahuoneen kirouksesta.

Georg Stein

Georg Stein

Kuuluisin meripihkahuoneen metsästäjä, saksalainen mansikkafarmari Georg Stein löydettiin metsästä vuonna 1987 maha auki viillettynä. Murha- tai itsemurha-aseeksi arvellaan skalpellia. Tarinan mukaan hänet tapettiin, koska hän sai selville, että meripihkahuone on piilotetty Lauensteinin linnan lähistölle.

Tänä päivänä Katariinan palatsissa on ihmeteltävänä vuonna 2003 valmistunut kopio.

 

Lauensteinin linna

Lauensteinin linna

Katso Meripihkahuoneen video täältä.

Helsingissä 4.4.2013,

Arttu Tolonen