Kari Hotakainen ei ole yksin – osa 3

sitso68915i

Juttusarjassa haastattelen Kari Hotakaista hänen suhteestaan Jukan uuteen levyyn kirjailijana, uutena fanina ja ihmisenä.

Tällä uudella levyllä on paljon tekstejä, joissa asioita ei sanota suoraan tai alleviivata, vaan annetaan tilaa tulkinnoille?

Kyllä ja Riisinjyvä on yksi niistä. Se on massaturismille vittuilua ja ekologinen puheenvuoro. Nämä olivat ensimmäiset ajatukset, mutta aika nopeasti lakkasin ajattelemasta ja keskityin kuuntelemaan.

Kertosäkeen kantava ideahan on se, että ihminen on kuin hyttynen, pieni ja mitätön. Meillä voi olla suuret luulot, mutta jos meidän nimemme johonkin kirjoitetaan se on riisinjyvään… Eikä sekään ole mahdollista.

Tämä on ihmisen osa. Ja tässä sitä kuitenkin tuhotaan tätä planeettaa.

Tämä biisi on ihan ässä eikä sillä ole mitään tekemistä edellisen kanssa – millään tasolla. Se on ihan kuin eri levyltä.

RIISINJYVÄ

Sä olet täällä muukalainen
tunkeilija jostain kaukaa joo
mut sulla on rahaa
etkä ole kerjäläinen
vain yhden viikon olet täällä joo
mut sulla on rahaa
on kaikki täällä sua varten
ravintolat uimarannat joo
kellä on rahaa
sille tehdään sandaaleita
nahkahattuja ja vöitä joo
kellä on rahaa

Hei muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
Mitä hyvää olet tehnyt
mitä olet aikaansaanut joo
et juuri mitään
mitä suurta olet tehnyt
mistä maailma sut muistais joo
et yhtään mitään

Hei muukalainen…

Rakkaat kädet käsissäsi
kävelette öistä rantaa hei
eiks tää oo mitään

Hei muukalainen
saa sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
muukalainen
saa sun nimes
riisinjyvään kaivertaa

Ja sitten seuraava biisi on taas aivan eri maailmasta ja aivan yhtä käsittämätön. Tällainen teksti vaatii rohkeutta: nykyaikasii ja realistisii… Ei lähdetä hurjaan ja myrkylliseen rakkauteen. Popsanoitukseksi tässä käsitellään rakkautta todella omalaatuisella tavalla. Nyt kun olen taas tutustunut Jukan juttuihin, niin pakko sanoa, että kansansuosikiksi hän osaa olla aika  hämäräperäinen kaveri.

Tässäkin rakkauslaulussa on kuolema niin vahvasti läsnä.

Ja se miten niin monet asiat, joista saamme nautintoa ovatkin meille haitallisia. Sekin tuntuu olevan aika oennainen osa ihmisen eloa. Kreosootti on hyvä esimerkki. Se on niin miellyttävä tuoksu ja monilla siihen tuoksuun liittyy paljon positiivisia muistoja.

Kyllä, kreosootti on hieno sana ja se on myös myrkkyä junan raiteissa. Se on niin hieno ja tarkka yksityiskohta  ja kyse on populaarikulttuurista. Tämä on parasta mahdollista lyriikkaa, eli liikutaan yksityiskohtien kautta yleiselle tasolle. Maaseutua ajatellaan usein  yhtenä ja samana junttilana, mutta tässä minun mielestäni kaupunkilainen tajuaa ja ymmärtää maaseudun monipolvisena ja rikkaana asiana.

Se muuttuu mielenkiintoiseksi paikaksi kun ymmärtää yksityiskohtia.

KREOSOOTTII

Beibi sä ja mä
me ollaan järkevii
nykyaikaisii
realistisii

Tuoksu rautatien
se on kreosoottii
myrkyllistä hengittää
kaikki rakkaus
se on ihan murhaa
se vain sekottaa sun pään

Beibi sä ja mä
me ollaan vapaita
menemään ja tulemaan
niin kuin huvittaa

Tuoksu rautatien…

Beibi sä ja mä
ei muuta olekaan
jos jotain olikin
se tuuleen häviää

Tuoksu rautatien…

Tässä alussa on aika vahva putki, joten siirrytään heti seuraavaan kappaleeseen. Tässäkin on mielestäni aika uudistava ote lyriikassa. Listojen tekeminen vaatii rohkeutta.

R.E.M:illä toimi, Billy Joelilla ei niinkään…

 

Tässä on niin paljon aidoti hellyttäviä yksityiskohtia, kuten pullonkorkit joita täytyy kerätä saadakseen jonkun palkinnon. ja se koulun mehiläiskuningatar, joka ei rakasta ketään ja jonka takia kertoja, huomaamaton poika, räytyy. Tämä on kuin Nuoren Wertherin kärsimys.

Sanan käyttäjänä Jukka selvästi aistii virtaavan tilan ja siihen tässä on päästy – “Laitan nämä kaikki, kyllä ne mahtuu…” Ja luottamus tekstin toimivuuteen on huikea. On aivan varma etteivät monet tätä kuuntelevat tiedä mitä Apsii on. Nykyään vedetään Batterya.

Mutta teksti toimii ja välittää kaiken tarvittavan vaikka ei ihan jokaista yksityiskohtaa ymmärtäisikaan.

YKSI KERRALLAAN

Röyhelöitä niittivöitä
valoisia kesäöitä
polttaa kevytsavukkeita
juoda apsii kioskilla
nyppii päivänkakkarasta
terälehdet yksi kerrallaan

Oo beibi hän rakastaa
yksi kerrallaan
oo beibi hän rakastaa
yksi kerrallaan
oo beibi hän rakastaa

Hyppää jarkon javan kyytiin
mennessänsä vilkutella
katsoo kuinka minä räydyn
hänen edessään
pudonneena hiidenkirnuun
taskussani kylmälaukkuun
oikeuttavat pullonkorkit
joo hän rakastaa

Koiria ja hevosia
aamunkoiton robotteja
siltaa yli synkän virran
melassia tynnyristä
nyppii päivänkakkarasta
terälehdet yksi kerrallaan

Oo beibi hän rakastaa…

Kulkee läpi luokkahuoneen
olla muissa maailmoissa
tuntematta kärsimyksii
nuoren wertherin
puhallella purkkapalloi
vilkaista mua alta kulmain
sitten aivan ohimennen
mua koskettaa

Hän rakastaa
hän rakastaa

Valvoo yksin kammiossaan
kirjoitella säkeitänsä
kuullella kun mustarastas
laulaa lauluaan
lajitella pullonkorkkei
ajatella tyttöö joka
maailmassa kaikkee
paitsi häntä rakastaa

Röyhelöitä niittivöitä
valoisia kesäöitä
polttaa kevytsavukkeita
juoda apsii kioskilla
koiria ja hevosia
aamunkoiton robotteja
siltaa yli synkän virran
melassia tynnyristä
nyppii päivänkakkarasta
terälehdet yksi kerrallaan

Oo beibi hän rakastaa…

Osa 1
Osa 2

Helsingissä 27.6.2013,

Arttu Tolonen