Riisinjyvä

_65345917_65342783

Tarvitseeko elämän olla mitätön, jotta nimen mahtuu riisinjyvään kaivertamaan? Ei välttämättä. Tuohon ajatukseen on kuitenkin helppo takertua tämän biisin tekstiä lukiessa. minusta silloin jää se ydin huomaamatta.

Omassa lyhyessä analyysissään Kari Hotakainen puhui ihmisen mitättömyyden paradoksista – merkityksettömyydestämme huolimatta meillä on voima tuhota maailma. Ainakin teoriassa.

Ja tuhoa aiheutamme koko ajan. Riisinjyvän tekstissä kuvaillun tilanteenkin ekologinen jalanjälki on huomattava. Vauraan lännen ja köyhän etelän välinen elintasokuilu on rakennettu ympäristön kustannuksella. Vauraasta lännestä matkustetaan elämään lomaviikon ajan herroiksi ympäristön kustannuksella. Ympäristö maksaa kovan hinnan siitä, että köyhässä etelässä halutaan sitä mitä meillä jo on, kiitos osittain kykymme käyttää köyhän etelän resursseja omaksi hyödyksemme.

Sä olet täällä muukalainen
tunkeilija jostain kaukaa joo
mut sulla on rahaa
etkä ole kerjäläinen
vain yhden viikon olet täällä joo
mut sulla on rahaa
on kaikki täällä sua varten
ravintolat uimarannat joo
kellä on rahaa
sille tehdään sandaaleita
nahkahattuja ja vöitä joo
kellä on rahaa

Hei muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
Mitä hyvää olet tehnyt
mitä olet aikaansaanut joo
et juuri mitään
mitä suurta olet tehnyt
mistä maailma sut muistais joo
et yhtään mitään

Minulle teksti alleviivaa kontekstin tärkeyttä enemmän kuin elämämme mitättömyyttä. Konteksti on kaikki – elämän varmimmatkin faktat tuuppaavat muuttumaan kun ne asettaa eri kontekstiin. Kontekstista riippuen samat asiat voivat olla joko mitättömiä tai merkittäviä. Minusta tämä pieni, helposti ohitettava heitto kertoo juuri siitä:

Rakkaat kädet käsissäsi
kävelette öistä rantaa hei
eiks tää oo mitään

On se jotain. Sen hetken kokijalle juuri nyt ja varmasti talven kylminä öinä takaisin Suomessa. Se on samaan aikaan mitätön ja suuri. Tapa jolla tämä teksti käsittelee tätä mitättömyyden ja suuruuden suhdetta tekee tästä Jukan kaikkien aikojen buddhalaisimman.

Ja onko se jyvä, johon nimi kaiverretaan loppujen lopuksi niin pienikään? Riippuen minkä version tarinasta uskot, Siddhartha Gautama, mies josta tuli Buddha, eli seitsemän vuotta yhdellä tai kuudella riisinjyvällä päivässä.

Runoilija ja mystikko William Blake näki äärettömyyden ja iänkaikkisuuden vielä riisiäkin pienemmässä jyvässä.

Nähdä maailma hiekanjyvässä
Ja taivas villikukassa
Pitää äärettömyyttä kämmenellä
ja elää iankaikkisuus tunnissa.

Ja kuten kuvituskuvasta näkyy, riisinjyvään mahtuu myös Xi Jinping, yksi maailman tämän hetken mahtavimmista miehistä, eli Kiinan tasavallan presidentti.

Näitä miettiessä ja Riisnjyvää kuunnellessa menee helposti pää pyörälle.

Helsingissä 16.9.2013,

Arttu Tolonen