Toteemia rakentamassa

Sinulle, Sofia syntyi risteyksessä. Ei ensimmäisessä eikä viimeisessä. Ei ehkä aivan yhtä ilmeisessä sellaisessa kuin J.Karjalaisen edellinen, paluumuuttajana tehty levy Mennyt mies, mutta risteyksessä kuitenkin.

Ilmeinen ratkaisu tilanteessa, jossa edellinen levy on ollut hitti, on jatkaa mahdollisimman pitkälle samoilla säädöillä.

Odotuksia oli.

Lehtijutussa ajalta ennen kuin uuden levyn teko oli edes alkanut jo spekuloitiin millaisen hahmon kautta J.Karjalainen tekisin seuraavan levyn – kuka olisi uusi Markku?

Uutta Markkua ei syntynyt, vaan Syntyi sarja lauluja, jotka kertovat tarinoita Karjalaisen elämästä – J:n vai Jukan?

Toteemipaalu vanhassa postikortissa

Toteemipaalu vanhassa postikortissa

Toteemipaaluilla on perinteisesti siirretty menneisyydestä tulevaisuuteen kulttuuriin tai perimään liittyvää tietoa. Ne on kaiverrettu vahvasta puista, joka ei hevillä mätäne. Niissä asuu muisti, kaikessa häilyvyydessään. Paaluun kaiverretut hahmot voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa tyyliltään, ja liittyä elämän eri alueisiin.

Ne kertovat tarinoita ja legendoja.

Ne kertovat uskomuksista ja arvoista.

Joskus ne kertovat asioista, joista ei haluta enää puhua, mutta jotka täytyy muistaa: murhista, riidoista, veloista, kaunoista…

Karjalainen veistää ensimmäistä kertaa uransa aikana toteemipaalun, jolla siirretään menneisyydestä tulevaisuuteen kulttuuriperintöä. Sinulle, Sofia kertoo Jukan ja J:n – toden ja fiktion, fiktion ja toden – rajamailla sijaitsevasta elämästä ja Helsingistä.

Mitä kuvia paaluun veistettiin?

Se on jo toinen tarina.

Helsingissä 8.12.2015,

Arttu Tolonen